Sporttaava organisaatio nostaa yksilön uudelle tasolle

June 3, 2015

Read time 3 min

Pieni tihkusade ei haittaa, kun Reaktorin sporttaajat ponkaisevat matkaan. Monelle kevään lenkkikausi avataan tänään, kun vuosittainen perinne kerää urheiluun hurahtaneet huippikset Espoon Otaniemeen. Kolmaskymmenesyhdeksäs Länsiväyläjuoksu pitää huolen siitä, että talviturkki ei kasva liian pitkäksi ja sukset voidaan vihdoin vaihtaa lenkkitossuihin. Sää ei tällä kertaa kannusta parhaalla tavalla matkaan, mutta sitäkin varten ollaan jo ehditty varautua. Unisportin saunakabinetti antaa mahdollisuuden ottaa etumatkaa vajaan 20 kilometrin suoritukseen pitämällä vaatteet kuivana ja lihakset lämpimänä ennen varsinaista lähtölaukausta. Länsiväyläjuoksu on vain yksi niistä monista tavoista, joilla Reaktor rohkaisee työntekijöitään liikkumaan yhdessä – eikä syyttä.

Fyysinen suorituskyky jää tietotyössä usein taka-alalle, kun laadukkaaseen suoriutumiseen tarvitaan lähtökohtaisesti aivot, tietokone ja työpiste. Tämä yhdistelmä höystettynä kivenkovalla motivaatiolla, hyvällä asenteella ja laadukkaalla osaamisella takaa usein jo kelpo tulokset ja tyytyväiset asiakkaat.

Fyysisen hyvinvoinnin on kuitenkin toistuvasti osoitettu korreloivan positiivisesti henkisen suorituskyvyn kanssa. Tästä johtuen monissa työpaikoissa ollaan valmiita panostamaan voimakkaasti työntekijöiden fyysiseen aktivoimiseen. Nämä investoinnit pitkällä tähtäimellä muodostavat etulyöntiaseman sekä yksilölle että koko työyhteisölle.

Vaikka urheilu tuokin vastapainoa henkiselle suorittamiselle työympäristössä, toistaa se lähes täsmällisesti niitä rakenteita, jotka ovat arkipäivää tietotyössä. Siksi urheilu luokin erinomaisen oppimisympäristön työtä varten. Kun asiantuntijatehtävissä toimintayksikkönä on tyypillisesti tiimi, jonka onnistuminen määrittyy pitkälti sen sisällä vaikuttavien vuorovaikutussuhteiden toimivuudesta, nousee yhteishenki hyvinkin ratkaisevaan asemaan. Parhaimmillaan tiimi pystyy nostamaan yksilöt täysin uudelle tasolle saavuttaen tuloksia, jotka muuten eivät voisi toteutua. Sama kaava toistuu joukkueurheilussa: parhaita pelaajia ei voi jatkuvasti pitää kentällä, vaan kokonaisuudesta on luotava sellainen, että jokaisella on mahdollisuus näyttäytyä tähtipelaajana vuorollaan.

Urheilu antaa mahdollisuuden koetella yksilön fyysisen suorituskyvyn rajoja ja tuo eteen samat kysymykset, joiden kanssa tietotyössä päivittäin painitaan. Se on jatkuvaa vuoropuhelua onnistumisten ja epäonnistumisten välillä, pientä epävarmuutta omista kyvyistä ja siitä, mihin asti ne lopulta riittävät. Samalla se on toistuvasti vierailua oman epämukavuusalueen rajamailla, mihin lähtökohtaisesti puskee sisäinen halu oppia ja motivaatio päästä pidemmälle.

Lähestyvä deadline tietotyössä jäljentää samaa henkistä mallia, joka kohdataan esimerkiksi juoksusprintin loppusuoran häämöttäessä – se osoittaa tahdonvoiman merkityksen fyysisten ominaisuuksien sijaan antaen yksilölle mahdollisuuden nousta omien rajojensa ulkopuolelle.

Reaktorilla urheilu ja muu yhdessä tekeminen työajan ulkopuolella on arkipäivää. Erilaiset harrastekerhot vetävät samoista aktiviteeteista kiinnostuneet tekijät yhteen esimerkiksi juoksemaan, pyöräilemään, purjehtimaan tai pelaamaan erilaisia pallopelejä. Vakiovuoroja on viikon aikana useita, ja kukin tasosta riippumatta on erittäin tervetullut niihin mukaan. Lajikokeiluita on järjestetty akrobatiasta kuntonyrkkeilyyn, mutta monipuolisen valikoiman sijaan tärkeintä on yhdessä tekeminen ja liikunnasta nauttiminen.

Erityiseen merkitykseen urheilu omalla kohdallani nousee kuitenkin silloin, kun samat tyypit, joiden kanssa hommia pusketaan päivittäin eteenpäin, auttavat eteenpäin vaikeissa paikoissa ja saavat kaverit onnistumaan aivan eri kontekstissa kuin tavallisesti. Tämä luo yhteisön sisälle jotakin ainutlaatuista, mitä olisi ollut vaikea saavuttaa arjen keskellä.

 

Never miss a post