Technology

Riemunkiljahduksia, mehutaukoja ja ohjelmoinnin alkeet

October 25, 2013

Read time 1 min

Jokaisen ohjelmoijan on aloitettava jostain, eikä tie verkkojen herraksi ole mutkaton. Suuri osa koodarivelhoista onkin tapaillut ohjelmistomaailmaan polkuja yllättävänkin nuorena, mutta harva voi kuitenkaan sanoa taitaneensa koodikieltä ennen kuin on osannut puhua.

Koodauskerhoon on saapunut useita osanottajia reaktorialisvanhempi taustajoukkonaan. Ikää koodaajaoppilailla on viidestä kuukaudesta noin kymmeneen vuoteen, ja osaamistaso vaihtelee näppäimistölle kuolaamisesta taidokkaiden graafisten kuvioiden piirtämiseen. Koodikoululta odotetaan paitsi tietokoneen käytön oppimista, myös muun muassa oman ritari-Minecraftin kehittämistä.

– Mä haluisin oppia tekemään sellaista värikästä kuviota vaikka näytönsäästäjäksi. Sedällä oli sellainen, sen kaveri oli tehnyt, kommentoi kymmenenvuotias koodarioppilas.

– Joooooo! Pelejä, säestää kanssakerholainen suu täynnä banaania.

Eväsleivät ja mehu maistuvat innokkaille koodareille, ja sitten ryhdytään hommiin.

Ensimmäisen kerhokerran vetäjä Juha Paananen pyytää osallistujia luettelemaan tietokoneen osia. Kukaan ei vielä osaa koodata, mutta kaikki ovat käyttäneet tietokonetta: fläppitaululle piirretään näyttöjä, kovalevyjä, näppäimistöjä ja jopa emolevy.

Turtle-ROY-ohjelma, jonka eräs lupaava koodaajanalku päättäväisesti nimeää herra Kolmioiseksi, alkaa täyttyä kolmioista ja nuolista. Kun miniohjelmoijat pääsevät vauhtiin, ei luovuudessa säästellä.

– Kattokaa mitä mä oon tehnyt ihan yksin, julistaa ylpeä nelivuotias koodarikokelas. Hän on onnistunut tuottamaan näytölleen neliön – ensiaskeleet koodimaailmaan on otettu.

Reaktorin blogi palaa seuraamaan kerholaisten kehitystä syksyn mittaa. Koodarit, olkaa varuillanne: teidän ammattitaitonne tullaan haastamaan.

Never miss a post