Miksi ihmeessä lapsille opetetaan robottikoodausta?

Reaktor järjesti koodikoulun, jossa 4–9-vuotiaat pääsivät ohjaamaan teollisuusrobottia ammattilaisten avustuksella. Miksi koulu järjestettiin? Mitä hyötyä siitä voi olla? Reaktorin robottiliiketoiminnasta vastaava johtaja Juha-Matti Liukkonen kertoo, mistä on kyse.

Lasten koodikoulun suosio on ylittänyt odotuksemme. Juha Paanasen muutamia vuosia sitten käyntiin laittama projekti on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti, ja lähes jokainen koodikoulu on varattu minuuteissa täyteen. Kouluja on tähän mennessä järjestetty maassamme kymmenittäin, ja niissä ovat olleet mukana useat IT-alan toimijat, kirjastot ja kerhot.

Omatkin lapseni ovat käyneet opettelemassa Turtle Roy -ohjelmalla koodaamista – ja kinuavat iskää opettamaan lisää.

Viime keskiviikkona toimme koodikoulun toimintaan jotain aivan uutta. Lapset pääsivät ensimmäistä kertaa ohjaamaan omalla koodillaan Arskaksi nimettyä teollisuusrobottia.

Käytännössä lapset piirsivät mieleisensä kuvan Turtle Roy -ympäristössä. Kuvan valmistuttua jokainen osallistuja pääsi näkemään Arskan toteuttamassa samoja piirroksen komentoja kynällä ja paperilla.

Robotin ohjaaminen ei ollut sittenkään niin vaikeaa kuin voisi kuvitella.

Vaikka koodaus ja robotit ovat myös julkisuudessa tämän hetken kuumia teemoja, saattaa moni kysyä, mitä hyötyä koodikoulusta tai varsinkaan robottikoodauksesta on perheen nuorimmille. Ei kai jokaisesta tarvitse tulla koodaria?

Koodikoulussa opitaan ensisijaisesti lähestymään ongelmia johdonmukaisesti paloittelemalla ne lähestyttäviksi osakokonaisuuksiksi. Kun ongelman pystyy purkamaan palasiksi, on sen ratkaisemistakin helpompi käsitellä. Tästä havainnosta on varmasti hyötyä muidenkin ongelmien ratkomisessa – esimerkiksi myöhemmin opiskeluissa tai työelämässä.

Vaikka teknologia on ohjelmistoalalla luonnollisesti keskeisessä roolissa, lopulta ihmisten välisen kanssakäymisen ymmärtäminen on vähintään yhtä tärkeää. Ihmisten tarpeitahan ohjelmistoilla ratkotaan. Toisten ihmisten kanssa toimimista lapset oppivat toki myös tavallisessa koulutyössä ja osana elämää, mutta siinäkin heitä auttaa kyky analysoida ja jäsennellä. Koodikoulussa saa siis eväitä, jotka tukevat elämässä muutenkin tärkeitä oppeja.

Teknologia koetaan usein myös pelottavaksi. Se on monimutkaista ja hankalaa. Sitä on vaikea lähestyä. Osiltaan tämä onkin totta. Yleisellä tasolla voitaneenkin sanoa, että jos käyttöön valittu teknologia vaatii paljon miettimistä, ei enää pysty keskittymään sen varsinaisen ongelman ratkaisuun.

Halusimme tällä koodikoululla purkaa etenkin teknologian vaikeuteen liittyviä käsityksiä. Ei roboteissa ole mitään pelottavaa tai vaikeaa, kun niitä lähestyy sopivan rajapinnan kautta. Siksi kytkimme lasten Turtle Royn Arskaan. Lapset osaavat ohjata sitä, joten mikseivät myös vanhemmatkin?

Robotiikka ja automaatio ovat hyvin merkittäviä asioita tulevaisuuden kannalta. Molemmat on myös kirjattu nykyisen hallituksemme kärkihankkeisiin.

“Robotiikka- ja automatisaatioratkaisuiden kehittäminen sekä laajempi hyödyntäminen muodostavat merkittävän osan suomalaisten yritysten ja organisaatioiden tulevaisuutta. Ratkaisujen avulla voidaan nostaa selkeästi suomalaisen teollisuuden, palvelualojen sekä tietotyön tehokkuutta ja kilpailukykyä”, sanotaan Valtioneuvoston verkkosivuilla.

Monissa maissa molemmat ovat jo arkipäivää. Valmistava teollisuus palkkaa ihmisiä valvomaan ja ohjaamaan robotteja – ei liukuhihnalle muttereita tai patonkeja lapioimaan. Tähän tulevaisuuteen lapsemme varttuvat. He tulevat työskentelemään niiden kanssa sekä rakentamaan niitä. Varhaisesta ensikosketuksesta robotiikan maailmaan ei varmastikaan ole haitaksi.

Sopivalla lähestymistavalla teollisuusrobotin ohjelmointi on kirjaimellisesti lasten leikkiä. Teknologiaa ei tarvitse pelätä: se on mahdollisuus, ei uhka.

Lue lisää koodikoulusta Ylen verkkosivuilta.

Never miss a post